Olemme viime vuosina saaneet lukea siitä, miten nuorten tulot uhkaavat jäädä aikaisempaa sukupolvea pienemmiksi -mikä olisi äärimmäisen poikkeuksellista nykyhistoriassa. Tähänastinen trendi teollistumisen aikana on ollut, että reaalitulot kasvavat sukupolvesta toiseen. Trendin katkeaminen on jo havaittavissa Suomessa: alle 35-vuotiaiden kotitalouksien elintaso ei juurikaan ole noussut vuosien 1990 ja 2013 välillä. 90-luvun lama siirsi sen sukupolven tulojen kehitystä ja jätti kyseisten ikäluokkien koulutustason alemmaksi sekä tasapainotyöttömyyden korkeammaksi, samalla kun globalisaatio johti työmarkkinoiden muutoksiin(teollisuudessa työpaikat vähenivät ja palvelualoilla kasvoivat) ja palkkojen stagnaatioon. Nyt havaittavissa oleva myöhäisempi työllistymisikä sekä pätkitympi työura, vaikuttavat nuorten tulevaisuuden tulotasoon pitkälle elämään. Tämä tapahtuu ainakin kahdella tavalla- eläkekertymät huonontuvat ja asuntosäästäminen lykkääntyy, vaikeutuu tai epäonnistuu kokonaan. Samalla eläkeläisten tulot ovat kasvaneet, erityisesti korkeimmissa eläkeluokissa, mikä on lisännyt tuloeroja niin nuorten kuin eläkeläisten mutta myös köyhien ja rikkaiden eläkeläisten välillä. Kaikkeen tähän vaikuttaa Nokia-kuplan puhkeaminen, Venäjän kaupan heikkeneminen, globalisaatio, digitalisaatio, automatisaatio sekä euron rahapolitiikka, mutta erityisesti nykyinen työmarkkina- sekä eläkejärjestelmämme. Se syntyi pitkälti työmarkkinaosapuolten toimesta, vientiteollisuusvoittoisen Suomen tarpeita vastaamaan 1960-luvulla.
Nämä rakenteet palvelivat riittävän hyvin aikaa, jolloin työpaikat olivat suurissa tehtaissa ja työmarkkinaosapuolten ylilyönnit saattoi vesittää Suomen Pankissa devalvaation avulla -lama-aikoina saattoi markan devalvaation avulla alentaa rahan arvoa, kenenkään huomaamatta. Kun devalvaatiotemppua ei enää ole, sama palkkojen jatkuva nosto johtaa siihen, että he jotka jo ovat töissä saavat enemmän ja he jotka ovat työttöminä pysyvät työttöminä, koska töitä on vähemmän tarjolla kuin mitä olisi, jos palkkoja ei nostettaisi. Toisin sanoen: nousukaudella syntyvä yritysten palkanmaksukyvyn kasvu käytetään jo töissä olevien palkkojen nostamiseen, sen sijaan että täysin uusia ihmisiä palkattaisiin töihin. Tämä vaikeuttaa erityisesti meidän nuorten pääsyä työmarkkinoille tai esimerkiksi kesätöihin. Tämän lisäksi ay-liike vastustaa niin työssäoppimista kuin paikallista sopimista. Suuret työmarkkinajätit ovat oikeastaan muuttuneet työllistettyjen etujärjestöiksi, jotka vaikuttavat välittävän työttömistä ja nuorista ainoastaan juhlapuheissa.
Työmarkkinaosapuolet sekä vasemmistopuolueet puolustavat eilisen maailmaa, Teollisuus-Suomea sekä heidän sukupolvensa saavutettuja etuja. Mutta sitä Suomea ei enää ole. Uudet työpaikat syntyvät pienyrityksiin, palvelualoille ja digipalveluiden tarjoajille -tai syntyisi jos rakenteemme sen sallisi. Rakenneongelmista kielii korkea rakennetyöttömyytemme(joka 5% sijaan on hieman päälle 7%), jonka inhimillinen sekä taloudellinen hinta on valtaisa. Kymmenet tuhannet ihmiset ovat turhaan työttöminä. Nuorista miehistä 21% oli työvoiman ulkopuolella tai työttömänä vuonna 2015. Neljäsosa työvoimaan kuuluvista nuorista on työttömänä ja 30% 18-30-vuotiaista työttömistä nuorista ei ole koskaan ollut varsinaisissa töissä. Nuorten työttömyysjakson keskimääräinen pituus vuonna 2016 oli 16 kuukautta. Nämä väärät rakenteet tuomitsevat liian monen sukupolvemme edustajan työttömyyteen sekä köyhyyteen ja laastariksi suurin osa yhteiskunnan vaikuttajista tuntuu tarjoavan vain lisää tukia. Se on suuri puhallus, jolla koetetaan peitellä sitä karhunpalvelusta jota meille tiedostamatta ja ymmärtämättä tehdään. Työmarkkinoilla jo olevia rikastutetaan meidän kustannuksellamme. Eivät nuoret halua uutta sosiaalitukea, he haluavat mahdollisuuden tehdä töitä ja toteuttaa itseään -tuesta ei ole elämän sisällöksi.
Moni poliitikko tarjoaa tähän käsillä olevaan ongelmaan taikasauvaa, joka ratkaisisi kaikki ongelmat -perustuloa. Mutta ei perustulon käyttöönotto riitä, jos uusia työpaikkoja ei synny kustannusrakenteemme takia, silloin sosiaalimenot vain kasvavat ja ihmiset passivoituvat.
Oikea ratkaisu on monimutkaisempi, tottakai. Tarvitaan perustulo* sekä työmarkkinauudistuksia. Koska työ on paras sosiaaliturva. Työaikapankit, nuorten oma minimipalkka, työssäoppiminen, paikallinen sopiminen sekä yritystukien karsiminen olisi pitänyt toteuttaa jo kaksi vuosikymmentä sitten.
Sillä pelastettaisiin niin nuoret, hyvinvointivaltio kuin tulevaisuus. Ei meillä ole varaa odottaa Nokian kaltaista ihmettä eikä nykymaailmassa voi luottaa siihen, että tehtaan ovet ovat auki huomennakin. Maailma on jatkuvassa muutostilassa ja työmarkkinoidemme tulisi pystyä vastaamaan siihen haasteeseen ja sopeutua muutokseen. Nykyinen tukien, liiallisen byrokratian, korkeampien verojen sekä korporatismin kierre ei ole terve, kestävä eikä demokraattinen. Erityisesti meille nuorille, koska kuka on valvomassa meidän etuamme työmarkkinaosapuolten norsunluutorneissa? Ei kukaan. Toivottavasti eduskunnassa siis olisi. Toivoisinkin Kokoomuksen tekevän työn reformista, -ei vaan koko markkinataloutemme reformista, seuraavien eduskuntavaalien teeman. Vielä parempi olisi, jos tähän ajatukseen yhtyisi muutama muu eduskuntapuolue, jotta asiasta voisi tehdä yhteisen agendan vaalikaudelle 2019-2023.
(*tai pikemminkin osallistumistulo)
Lähteet:
Alexis Vartiainen 