Viimepäivinä julkisuudessa on käyty kovaa vääntöä siitä, missä valossa uutta soten valinnanvapausesitystä tulisi katsoa. Opposition yleinen kanta on lähes yksinomaan skeptinen. Kymmenien miljardien sotekokonaisuus pitäisi median mielestä saada kertaheitolla kuntoon. Hallitus on itsekin syyllistynyt tähän ajatteluun -alusta saakka ja kerta toisensa jälkeen on luvattu mannaa taivaalta, utopistisin aikatavoittein, vaikka oikeasti näin suuria uudistuksia tulisi aina lähestyä kuin kokonaan uuden rakentamista – työ täytyy tehdä askel kerrallaan ja vuosikausien ajan. Ja valmista ei ehkä tule koskaan.
Tässä vaiheessa on sopiva todeta, että mikään ei ole huonompi vaihtoehto, kuin uudistamatta jättäminen. 90-luvun motivaatiojulistetta lainaten, ”You lose 100% of the shots you don’t take”. Nykyinen järjestelmä täyttää sotepalveluiden kriteerit huonommin kuin mikään hallituksen ajama esitys.
Hallituksen sote-esitystä tulisikin tarkastella seuraavassa valossa. Se ei ole ikuinen, valmis paketti -se on soten uudet raamit, jonka sisältöön ja yksityiskohtiin voidaan seuraavan vuosikymmenen aikana tehdä tarvittavia muutoksia sekä parannuksia. Kuten olen toistuvasti kirjoittanut, ei kansanterveyslakikaan ollut lähellekään valmis sotepaketti vuonna 1972. Se oli uuden luvun ensimmäinen kappale, johon jokainen hallitus sen jälkeen on kirjoittanut oman osansa. Kaikki tuntuivat ymmärtävän sen vuonna 1972, mutta nykyään kaikki olisi saatava valmiina avaimet käteen -periaatteella kuin olisi jo.
Nykyinen uudistus antaa mielestäni toimivan pohjan sotepalveluiden kehittämiselle tulevaisuudessa. Maakuntauudistus vapauttaa soten kuntabyrokratian kahleista uusiksi, kehitettäviksi maakuntakokonaisuuksiksi. 18 maakuntaa, on parempi kuin nykyinen 200 sotetuottajan kokonaisuus. Sotekeskuksista tulee niin isoja, että niistä saa käytännössä suuren osan elämänsä aikana tarvitsemista palveluista. Henkilökohtainen budjetti mahdollistaa monisairaille ihmisille laajemman palvelupaletin. Asiakassetelien ja valinnanvapauden tuntuva lisääminen vähentää julkisten investointien tarvetta yksityisten investointien lisääntyessä, lyhentää jonoja ja luo edes jonkinasteista kilpailua eri tuottajien välille. Tämä keskinäinen kilpailu koituu asiakkaiden hyödyksi kun toiminta tehostuu, uudistuu ja digitalisoituu sekä uusia innovaatioita syntyy. Silti uusi valinnanvapausesitys tekee pahoin pelätyn kermankuorinnan entistä vaikeammaksi, valinnanvapauden toteutuessa aikaisemmin suunniteltua suppeammin. Tämän lisäksi maakunnat ovat keskenään vertailukelpoisempia kuin kunnat; liikelaitoistetut sotekeskukset tekevät palvelu- sekä tuotantokustannuksista kirjanpidollisesti läpinäkyviä ja maakuntatason sotedemokratia mahdollistaa sen, että palveluita voidaan kehittää juuri kyseisen maakuntatason tarpeiden ja kansalaisten toiveiden mukaisesti.
Tällä uudistuksella ei rakenneta päivässä Roomaa, mutta maratonjuoksussa, maakunta ja -vaalit kerrallaan, voi Kokoomus lisätä valinnanvapautta, lisätä digitalisaation hyödyntämistä sekä varjella maakunnissa suurten kaupunkien asemaa. Työ siirtyy Arkadianmäeltä maakuntiin, mutta se ei ole syy luovuttaa. Nyt on erinomainen mahdollisuus saada kenttä mukaan sote-päätöksentekoon! Uudistus lisää niin puolueiden kuin kansalaisten vastuuta sotemaakuntien kehittämisessä edustuksellisen maakuntademokratian kautta. Tämäkin on perin kokoomuslainen tavoite -klassiseen liberalismiin olisi nimittäin vaikeasti sovitettavissa puhtaasti virkamiesjohtoinen, julkismonopolinen palveluntuotantohimmeli.
Jo vain näiden syiden takia uudistus kannattaa viedä maaliin. Seuraavat hallitukset voivat omalta osaltaan tehdä muutoksia, jos niille on tarvetta. Maakuntien määrää voidaan vähentää, jos niin halutaan. Rahoituskuviota voidaan uudistaa. Tehtäviä voidaan lisätä ja kehittää, ulkoistaa tai yhtiöittää sitä mukaan kun se tuo lisäarvoa kansalaisille.
Nykyisen soteuudistuksen merkittävimpiä heikkouksia on oikeastaan se, että se ei saa lopetettua näennäisesti ikuiseksi muodostuvaa keskustelua soten uudistamisesta. Mikä sekin on hyvä asia, sillä modernissa digiyhteiskunnassa myös soten on pystyttävä jatkuvaan uudistumiseen, demokraattisen dialogin kautta. Ja tämänhän maakuntavaltuustot nyt tulevat mahdollistamaan.
Alexis Vartiainen 