Helsingin Sanomat kirjoitti viime vuonna artikkelin (https://www.hs.fi/koti/art-2000005565835.html?utm_source=facebook&utm_medium=toimitus) siitä, miten Merimiesyhdistys halusi rakentaa Katajanokalle uuden jugendrakennuksen muiden jugendrakennusten keskelle. Ehdotus kuitenkin hylättiin. Sen sijaan paikalle rakennettiin, artikkelin perusteella virkamiehen hyvin subjektiiviseksi jääneen perustelun takia, tyypillinen moderni kivitalo. Eikä modernissa kivitalossa mitään vikaa sinänsä ole, mutta miksi yhdistys ei saanut rakennuttaa jugendtyyliä mukailevan rakennuksen kyseiseen ympäristöön, jos se niin halusi? Miksei kaupungin rakennusvirastoissa ymmärretä muuta kuin uusinta uutta? Miksi meistä on tullut purkuvimman ja laatikkoarkkitehtuurin luvattu maa?
Turussa ollaan lähivuosina vastaavanlaisten kysymysten äärellä. Österbladin tontilla, upeaa kaupunginkirjastoa vastapäätä, sijaitsee Turun ydinkeskustan viimeinen puutaloliikerakennus. Se edustaa aikakauttaan yksin -kymmeniä samanlaisia purettiin 1950-1970-luvulla. Ne kuuluivat aikoinaan siihen rakennuskantaan, joka hävitettiin lähes jokaisesta suomalaisesta kaupungista, koska ne eivät ole ”tarpeeksi tehokkaita ja käytännöllisiä” käyttötarkoitustaan ajatellen. Nykyään osataan toivottavasti ajatella asiaa jo hieman monipuolisemmin.
On ymmärrettävää että tontti halutaan tehokkaampaan käyttöön ja kaupunkikuvaa eheyttää. On myös totta, että Österbladin puurakennukset ovat jo aika huonossa kunnossa. Mutta en suostu uskomaan tai hyväksymään, että ainoa ratkaisu tontin rakennusten kohdalla olisi purkutuomio. Kaupungin täytyy osata ja uskaltaa vaatia enemmän rakentajilta ja tontin omistajilta.
Österbladin tontin puurakennukset tulee siis mielestäni tavalla tai toisella säilyttää. Kannattavin ratkaisu lienee julkisivun säästäminen ja yhdistäminen jonkinlaiseen vau-arkkitehtuurin sisäpihalla. Esimerkiksi uuden 5-kerroksisen hotelli- ja toimistorakennuksen rakentaminen sisäpihan sydämeen niin, että se lasikatetulla pihalla yhdistyisi puurakennuksien kadunpuoleisiin julkisivuihin. Näin syntyisi kolme uutta tilaa: puujulkisivu tiloineen, katettu sisäpiha sekä hotellirakennus tontin sydämeen!
Tässä maallikon nöyrä ehdotus. Hyvää on se, että kaupunkiympäristölautakunta on pyytänyt tontin omistajilta useita eri vaihtoehtoja tontin kehittämistä varten. Näyttäisi siis siltä, että purkaminen ei ole jäämässä ainoaksi viralliseksi vaihtoehdoksi tontin kohdalla. Odotan innolla kehitystyön tuloksia!
Pallo on Turun kaupunkiympäristölautakunnalla.
Artikkeli Österbladin tontista Hesarista: https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005515385.html?utm_source=facebook&utm_medium=toimitus
Alexis Vartiainen 